Sanna H:n tarina

Suomen Eläinkoulutuskeskus

Sanna H:n tarina

Sanna Helenius: "Yhdessä paikassa neuvotaan jotain, ja seuraava ohje mikä netissä tulee vastaan onkin jotain ihan päinvastaista."

1. Milloin suoritit perusopinnot ja mahdolliset syventävät opinnot (mitkä ne olivat)?

Opiskelin Eläinkoulutuskeskuksella perusopinnot 2013 ja ongelmakoirakouluttajan opinnot 2014.

2. Miksi hakeuduit opiskelemaan Eläinkoulutuskeskukseen? Mikä oli tavoitteesi opiskelun suhteen?

Matkani koirien parissa alkoi vajaat 10 vuotta sitten, kun sain ensimmäisen oman koiran, maltankoira Ivin. Matka on ollut ainutlaatuinen ja antoisa, välillä mutkikaskin. Ilman Iviä en usko, että tätä polkua olisin koskaan päätynyt kulkemaan, joten siitä(kin) olen hänelle aina kiitollinen. 

Alku on varmasti monelle tuttu: oman koiran kanssa tulee ongelmia (meillä niitä oli mm. hihnassa koirille ja ihmisillekin rähinä), sitten niitä koitetaan ratkoa yksin ja kaksin ja milloin mitenkin, ja ensimmäisen koiran omistajana kun koittaa kaiken tiedon keskellä selvitä, on hyvä mahdollisuus löytää itsensä keskeltä kaaosta. Ivin ongelmien kanssa painiessa luin kirjoja, katsoin tv-ohjelmia, tutkin lehtiä, etsin tietoa netistä... enkä voinut kuin ihmetellä, miten yhdessä paikassa neuvotaan jotain, ja seuraava ohje mikä tulee vastaan onkin jotain ihan päinvastaista. Monet lähteet perustuivat rankaisuihin ja johtajuusongelmiin, ja hyvin pian minulle kävi selväksi, että sellaiselle tielle ei todella olla lähdössä ja koitin kaivaa esiin kaiken mahdollisen tiedon positiivisemmista koulutustavoista. 

Kun viimein päädyin Eläinkoulutuskeskukselle opiskelemaan vuonna 2013 oli helpotus suuri: viimein saman henkisiä ihmisiä ja oikeaa faktaa ja tietoa, mihin perustaa kaikki se epämääräinen kasa faktoja joita oli itsekseen koittanut ymmärtää. Opintojen alussa oma tavoite oli vain oppia ymmärtämään paremmin omaa koiraa... ja sitten opinnot vain veivät mennessään!

3. Minkälaisia valmiuksia opiskelu sinulle antoi?

Opiskeluilmapiiri oli aina mukavan rento ja opettajat kannustivat meitä tekemään ja ajattelemaan asioita itse, etsimään vastauksia ja keskustelemaan. Sain paljon itseluottamusta niin kouluttajana kuin ihmisenä yleensäkin. Sen lisäksi, että olen pystynyt olemaan paljon parempi ystävä omille koirilleni, koen, että olen pystynyt auttamaan myös monia muita olemaan parempia ystäviä omille koirilleen. Eläinkoulutuskeskuksen opintojen myötä sain vahvat perustiedot eläinten oppimisesta ja kouluttamisesta, ja myös avaimet soveltaa näitä taitoja niin omien koirien kanssa kuin asiakastyössäkin.

Ihan oikea ammatti koirien parissa tuntui vielä opiskeluaikana kaukaiselta haaveelta mutta tajusin, että mitään muuta en ole koskaan halunnut tehdä. Vaihtoehtoina oli siis jossitella koko loppuelämä tai tehdä kaikkensa, että haaveesta tulisi totta. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ja lähdin opiskelemaan lisää. 

4. Mitä teit opiskelujen jälkeen ja mihin tuo tie sinut vei? Toimitko nykyään esim. eläinalan yrittäjänä tai oletko keskittynyt harrastuslajien kouluttamiseen tai jotain muuta?

Nyt olen Eläinkoulutuksen opintojen lisäksi suorittanut koirahierojan opinnot ja eläintenhoitajan ammattitutkinnon, osaamisalana koirahieroja. Jatkokoulutuksia on ollut rangan hoidosta, faskiakäsittelystä, biomekaniikasta, laserhoidosta... Tällä hetkellä opiskelen toista vuotta koirien ja ihmisten hoitamista akupunktion ja kraniosakraaliterapian avulla. 

Koulutan edelleen jonkin verran myös töiden puolesta, mutta pääpaino työssä on siirtynyt hyvinvointipuolelle. Työskentelen pääkaupunkiseudulla omassa yrityksessäni (Koirapalvelu Kultahäntä). Sekä työ, opiskelu että harrastukset kuluvat pitkälti koirien parissa ja mitään en vaihtaisi pois. Koiria perheessä on tällä hetkellä neljä, maltankoirat Ivi ja Ariel ja villakoirat Flou ja Ruu. Harrastamme aktiivisesti eri lajeja ja kilpailemme agilityssa, rally-tokossa ja Nose Workissa.

Se, mikä ei ole vuosien varrella muuttunut mihinkään on jatkuva halu oppia lisää. Välillä tuntuu että mitä enemmän oppii uutta, sitä paremmin huomaa miten vähän tietää... tai miten paljon on vielä opittavaa! Koskaan ei tule valmista, eikä se ole tarkoituskaan – tärkeintähän ei aina ole perille pääseminen vaan matka.



Lue lisää Suomen Eläinkoulutuskeskus

Ota yhteyttä


Ota yhteyttä

Haluatko tietää lisää oppilaitoksesta Suomen Eläinkoulutuskeskus? Täytä yhteystietosi, niin oppilaitos ottaa sinuun yhteyttä.

reCAPTCHA logo Tämä sivusto on suojattu reCAPTCHA:lla, ja Googlen tietosuojakäytäntö ja käyttöehdot ovat voimassa.