Sanna R:n tarina

Sanna R:n tarina

Sanna Rojola: "Haluni tietää ja ymmärtää eläimiä, niiden oppimista ja kouluttamista vain kasvoi!"

1. Milloin suoritit perusopinnot ja mahdolliset syventävät opinnot (mitkä ne olivat)?

Suoritin perusopinnot vuonna 2011 ja jatkoin siitä suoraan syventäviin ongelmakoirakouluttajan opintoihin. Myöhemmin osallistuin myös hajutyöskentelyn syventäviin opintoihin, mutta niistä on lopputehtävä jäänyt roikkumaan.

2. Miksi hakeuduit opiskelemaan Eläinkoulutuskeskukseen? Mikä oli tavoitteesi opiskelun suhteen?

Olin ollut lähes 20 vuotta yliopistolla tutkijana ja opettajana ja tullut siihen tulokseen, että alan vaihto voisi olla ajankohtainen asia. Olin myös ehkä alitajuisesti jo päättänyt, että haluaisin toteuttaa elämänikäisen haaveen eläinten parissa työskentelystä. Tavoitteeni ei toki silloin vielä ollut ammatti eläinten parissa, vaikka se haave olikin, vaan lähinnä halu tietää ja ymmärtää koiria paremmin. Minulla oli tuohon aikaan myös erittäin arka rescuekoira Sasha ja hain myös keinoja, joilla Sashan itsevarmuutta voisi lisätä.

Asuin Englannissa ja hain aktiivisesti mahdollisia kursseja myös sieltä. Eläinkoulutuskeskuksen opinnot kuitenkin vaikuttivat selkeimmiltä kokonaisuuksilta ja koska hain nimenomaan tieteelliseen tietoon pohjaavia opintokokonaisuuksia, ne vaikuttivat myös luotettavimmilta. Suoritin Eläinkoulutuskeskuksessa ensin verkkokurssin ja vakuutuin siitä kuinka paljon sain irti jo pelkästään verkossa opiskelusta.

Tämä kokemus myös vaikutti päätökseeni lähteä opiskelemaan kouluttajakoulutuksen opintoja, sillä asuin edelleen Englannissa. Vaikka kävin sieltä käsin Suomessa lähipäivillä, oli tasokas ja tehokas verkko-opiskelu kuitenkin tärkeää osana opiskelua, sillä ihan joka viikko en olisi pystynyt lähiopetukseen osallistumaan.

3. Minkälaisia valmiuksia opiskelu sinulle antoi?

Muistan jo opiskeluaikanani kokeneen jonkinlaisen tajunnan räjäytyksen, kun ymmärsin kuinka paljon eläinten oppimisessa ja kouluttamisessa olikaan uutta ja mielenkiintoista opiskeltavaa. Ehkä isoin asia, joka opiskeluista jäi, olikin se, että haluni tietää ja ymmärtää eläimiä, niiden oppimista ja kouluttamista vain kasvoi, eikä ole vähentynyt tähän päiväänkään mennessä. 

Opinnot antoivat toimivan ja vahvan perustan, jonka päälle oli helppo lähteä hakemaan lisää tietoa ja osaamista. Opintojen kautta sain myös käsityksen eläinten kouluttamisen ja -oppimisen kentästä. Siis ihmisistä, jotka asian parissa tekevät työtä sekä asioista, jotka aiheessa eniten puhuttavat, mikä puolestaan helpotti hurjasti lisätiedon hankkimista. Tämän lisäksi sain paljon ihan käytännön kokemusta koirien kouluttamisesta monenlaisten käytännön koulutustehtävien ja opettajien tarkan kommentoinnin kautta.

4. Mitä muuta hyötyä opiskelusta oli?

Opiskelujen myötä ajatus itsestäni kouluttajana alkoi pikku hiljaa muotoutua ja muuttua todemmaksi ja tätä kautta sain myös itsevarmuutta uskoa siihen, että voisin jonain päivänä jopa työskennellä kouluttajana. Sain myös todella vankan pohjan oppimisen teoriaan, josta on edelleen hyötyä, vaikka muistankin pähkäilleeni lähes toivottomuuteen asti joidenkin käsitteiden, kuten R+ ja P- kanssa. 

Opiskeluiden kautta sain myös uusia ystäviä, joista myöhemmin tuli myös kollegoita. Edelleenkin keskustelemme päivittäin, teemme yhteistyötä ja ratkomme omia ja toistemme koulutuksellisia ongelmia.

5. Mitä teit opiskelujen jälkeen ja mihin tuo tie sinut vei? Toimitko nykyään esim. eläinalan yrittäjänä tai oletko keskittynyt harrastuslajien kouluttamiseen tai jotain muuta?

Ongelmakoirakouluttajan opinnot suoritettuani palasin Suomeen ja perustin oman koirakoulun nimellä Kivapiski. Parin vuoden päästä ostin puolet Lohjan Koirakeskuksesta, jossa vedän erilaisia perustaito-, harrastus- ja erikoiskursseja.  Teen myös aktiivisesti ongelmakoirakonsultaatioita. 

Vuonna 2015 suoritin eläintenkouluttajan ammattitutkinnon ja olen myös ollut sijaisena opettamassa tulevia eläintenkouluttajia. Tämän lisäksi opetan Eläinkoulutuskeskuksessa niin kouluttajakoulutuksen kuin ongelmakoirakoulutuksenkin opintokokonaisuuksissa. Olen siis päätoiminen eläintenkouluttaja ja se unelma, joka mielessä  lähdin Eläinkoulutuskeskukseen opiskelemaan on toteutunut.